LilaRahikka

Ruokahävikki - Isompi ongelma kuin uskommekaan

Suomalaisten ruokahävikin on arvioitu tuottavan hiilidioksidipäästöjä yhtä paljon kuin 100 000 keskivertaista henkilöautoa. Tästä huolimatta nimenomaan autoista ja lentokoneista päästöineen puhumme eniten. Poliitikot kertovat jokaisen vaalin alla, kuinka yksityisautoiluun tulisi puuttua ja julkisilla kulkemisesta tehdä helpompaa sekä kuluttajien kannalta edullisempaa. Harva poliitikko kuitenkaan nostaa esille esimerkiksi kyläkoulun roskiksessa vallitsevaa ruokamäärää, kokouksessaan ylijäävän tarjottavien voileipien tai pullien kohtaloa ja näiden aiheuttamia asioita.

Nelihenkinen perhe heittää ruokaa roskiin keskimäärin 500 euron edestä eikä välttämättä tule edes ajatelleeksi, että ruokahävikki olisi ollut ehkäistävissä oikeanlaisella säilytyksellä, suunnitelmallisuudella ja valmistuksella. Jokainen suomalainen taas heittää ruokaa vuodessa pois noin 26kg:n verran, joka on arviolta jopa kuusi prosenttia kaikesta kuluttajien ostamasta ruuasta.

Harva meistä tulee edes tiedostaneeksi asiaa viedessämme jälleen kerran roskia ulos ja biojätteitä kompostiin. Ajattelemme olevamme kierrättäviä, moderneja ihmisiä, jotka kompostoivat biojätteet ja kasvattavat ehkäpä mullassa uutta perunaa kesäpöytään. Ostamme suuret kasat reilunkaupan tuotteita, koska alennukset olivat kerrankin marketissa kohdallaan ja tilipäivä sattui sopivasti tähän väliin. Tarvitsemmeko kuitenkaan sitä kaikkea? Ehdimmekö syödä kaikki ne jogurtit, hedelmät ja leivät, joita kannamme kotiisi varmuuden vuoksi? Onko ajatuksemme loppujen lopuksi alkeellisella tasolla? Ilmastonmuutoshan on käsite, jonka jokainen on kuullut vähintään aamutelevision ohjelmassa, mutta tiedämmekö käytännössä millaisesta ongelmasta on kysymys?

 

Ruokahävikki, sinäkin aiheutat sitä.

Maapallomme kasvavana ongelmana on ruokahävikki ja siihen liittyvät syyt sekä seuraukset. Ruokahävikkiä syntyy, kun ruokaa valmistetaan, säilötään ja ostetaan suunnittelemattomasti. Jokainen kerta kun heitämme jääkaapissa pilaantuneen ruuan pois tai vaadimme ravintolassa entistä tiuhempaan tuoretta ja vain tuoretta ruokaa – olemme mukana ilmastonmuutoksen pahenemisessa. Tänäkin talvena ilmastonmuutoksen seuraukset näki jokainen suomalainen ihminen. Talvi oli leuto, kevät oli myöhässä ja kesästä toivotaan kerrankin lämmintä. Asiat olivat toisin isovanhempiemme aikaan, jolloin talvisin paukkuivat kovat pakkaset ja kesäisin hellelukemat.

Ruokahävikkiä syntyy ruoan tuotantoketjun jokaisessa vaiheessa (alkutuotanto, elintarvikejalostus, kauppa, ravitsemuspalvelut ja kotitaloudet) ja sitä syntyy yhtä paljon niin kehitys – kuin teollisuusmaissakin. Ero on lähinnä siinä, missä vaiheessa hävikkiä syntyy: Kehitysmaissa hävikki on suurinta sadonkorjuu-, varastointi- ja kuljetusvaiheessa. Teollisuusmaissa taas jälleenmyynti  – ja kuluttajaportaassa.

2000-luvulla teollisuus, valikoimat sekä laadun tärkeys ovat lisääntyneet sekä korostuneet. Ruuasta on tullut paitsi keino pitää keho elinvoimaisena, myös osa tyyliämme ja identiteettiämme. Tuoreus, terveellisyys sekä monipuolisuus ovat kaksipiippuinen juttu. Toisaalta ne lisäävät hyvinvointia, toisaalta ne ovat osa hyvinkin isoa ongelmaa. Näistä johtuen ruokahävikki on kasvanut hälyttäviin lukemiin ennen kuin asiaan alettiin kiinnittää varsinaista huomiota.

Ruokajätteistä syntyvät hiilidioksidi päästöt turmelevat luontoa ollen näin osana tekijänä ilmastonlämpenemisessä. Ilmaston lämpeneminen näkyy kohonneina pintalämpötiloina, merenpinnan nousuna ja pohjoisen pallonpuoliskon hupenevina jääpeitteinä. Ilmaston jatkuvasta lämpenemisestä johtuen merenpinta on noussut, jäätiköt ovat alkaneet peräytyä ja Arktinen mannerjää uhkaa kutistua tälläkin hetkellä. Lämpenemisen alueellisina vaikutuksina taas pidetään muun muassa äärimmäisten sääilmiöiden, kuten maan järistysten ja hurrikaanien, lisääntymistä, tartuntatautien leviämistä, lajien sukupuuttoa sekä merkittäviä talousvaikeuksia.

WMO:n mukaan sään ääri-ilmiöt eivät kuitenkaan ole vielä varsinaisesti lisääntyneet voimakkuuksiltaan tai määriltään. Oikeastaan ääri-ilmiöiden vaikutukset ovat lisääntyneet muiden tekijöiden vuoksi. Ennusteena on, että trooppisten hirmumyrskyjen määrä kaksinkertaistuu, mikäli maapallon keskilämpötila nousisi viitisen astetta. Mitä korkeammaksi lämpötilat nousevat, sitä enemmän ja enemmän syntyy ylöspäin nousevia ja lopulta pyörremyrskyiksi muuttuvia ilmavirtauksia. Pyörremyrskyjen tuhot ovat tunnetusti mittavia, useita henkiä ja koteja vaativia katastrofeja. Ihmiskunnan yhtenä ongelman on hitaus ja ongelmien siirtäminen taholta toiselle. Yksittäinen ihminen siirtää ongelman hallitukselle sekä poliittisille päättäjille, jotka taas pallottelevat ongelman kanssa. Emme herää välttämättä tekemään asioille mitään ennen kuin alkaa olla jo myöhäistä toiminnalle. Syy tähän on usein ratkaisujen ja käytännössä toimivien ideoiden puute.

Ongelma on hyvinkin ajankohtainen juuri tällä hetkellä koskettaen jokaista ihmistä maapallolla. Se koskettaa sinua, minua, maamme presidenttiä, naapuriamme, toisen maan kansalaista, eläimiä, kasveja, ihan jokaista. Eniten asia tulee koskettamaan omia lapsiamme, tulevia sukupolvia, jotka tulevat elämään meidän jälkeemme. Maapallo tulee olemaan sellainen, millaiseksi me sen haluamme heille jättää.

Vaikka kotonamme saisimme ruokahävikin kuriin suunnittelemalla kaupassa käynnin, ruuanlaiton ja säilyttämisen – saattaa ongelma olla toisessa mittakaavassa vaikkapa työpaikalla, koulussa tai ravintolassa, jossa käymme syömässä lounaamme. Harvemmin puutumme itse asiaan viedessämme työpaikan roskikseen jäljelle jääneet eväämme, joita ei enää huomenna haluaisi syödä, sillä se olisi jo yön yli seissyttä.  

 

Laaja-alainen ongelma

 

Buffet ravintoloiden ruokahävikki on hälyttävän suuri. Ruokaa valmistetaan suuria määriä sen mukaan, kuinka paljon asiakkaita arvellaan olevan ja kuinka paljon heidän ajatellaan syövän. Menekkiä on vaikea arvioida tarkasti, sillä siinä missä yksi tykkää yhdestä ruokalajista, toinen sitä inhoaa. Lapsi ja fyysistä työtä tekevä mies ovat täysin erilaisia ruokailutottumuksiltaan. Lisäksi on vielä otettava huomioon erityisruokavaliot. Jokaista ruokalajia valmistetaan hieman yli arvioidun, sillä asiakkaiden tyytyväisyys menee kaiken edelle. Ruoan loppuminen aiheuttaisi tyytymättömyyttä sekä pahimmassa tapauksessa mediamylläkän. Esimerkki tästä on kuukauden takaa, kun Finnairin neljän tunnin lennolla oli loppunut ruoka kesken. Iltalehti uutisoi asiasta näyttävästi ja matkustajana ollut nainen kommentoi ruuan puutetta sanoilla ”järkyttävää, ihan kamalaa”. Jokainen voi tästä päätellä, kuinka kovassa paineessa ravintolat ja lounaspaikat ovat asiakkaiden vaatimusten suhteen.

Ravintoloissa tilaamme hienostuneesti tietyn annoksen. Perus pihviateriaan kuuluu monesti alkusalaatti ja itse ateria, johon on lisätty rutkasti lisukkeeksi perunaa. Liian pienistä aterioista ravintola saa huonoa palautetta, sillä jokainen haluaa tuntea tulevansa kylläiseksi maksettuaan useamman kympin illallisestaan. Harmittavan usein kuitenkin perunoita ja salaattia jää pöytään, josta tarjoilija noutaa ne roskakoriin. Naudan –ja häränlihaa arvostetaan hintavuuden vuoksi, joten jopa lapsille pyritään opettamaan; ”Syö edes se pihvi kokonaan”. Hävikki näkyy ensimmäisenä ruoan hinnassa, vaikkei asiakas sitä tulisi heti ajatelleeksikaan.

Yksi ongelmista on myös tuotteiden ”parasta ennen” – ja” viimeinen käyttö päivä” –merkintöjen sekaisin meneminen. Monet kuluttajat eivät enää osaa havainnoida sitä milloin ruoka on mennyt käyttökelvottomaksi, vaan päivämäärää uskotaan lähes sokeasti. Esimerkiksi omassa lapsuudessani vanhemmat monesti haistoivat ja maistoivat ruokaa tai maitoa arvioiden sen syömäkelpoisuutta. Jos se ei haissut, maistunut tai näyttänyt pilaantuneelta – söimme sitä, oli päiväys kunnossa tai ei. Nykyään omassa perheessäni heitämme ruokaa pois, jos päivämäärä on mennyt umpeen. Tuskin edes vaivaudun avaamaan eilen vanhaksi mennyttä jogurttia, saati sitten tarjoamaan sitä lapselleni.  Näin ollen heitän jopa tietämättäni vielä syömäkelpoista ruokaa surutta pois.

Onkin arvioitu, että kotitaloudet aiheuttavat suurimman ruokahävikin Suomessa. Tosin kotitalouksia on valtavat määrät enemmän kuin kauppoja, laitoksia tai muita keittiöitä. Joten periaatteessa tutkimuksen tulos on täysin mahdollinen. Eräs syy kotitalouksissa saattaa olla myös ”nirsoilu”. Jos ruoka ei ole sitä, mikä juuri nyt olisi trendikästä, se saattaa jäädä nuorelta hyvinkin lautaselle. Etenkin naisten kohdalla asia on hyvinkin yleistä. Lautaselle otetaan ruokaa, sitä närpitään ja lopulta muistetaan perunoiden hiilihydraattien määrä ja jätetään se syömättä. Litran jogurttipurkista tai limsapullosta jätetään pohjalla oleva loppu käyttämättä, koska tuote on niin sanotusti väljähtänyt eikä ”jämäosuus” maistu enää yhtä hyvältä. Maitoa saatetaan kaataa lasiin yli oman tarpeen ja jäljelle jäänyt kaadetaan viemäriin tiedottamatta, että sekin on ruokahävikkiä.

Viime aikoina dieetit ja erilaiset ruokavaliot ovat nostaneet suosiotaan. Karppaus eli hiilihydraatiton ruokavalio on monen kuluttajan huulilla. Valitettavasti edellä mainittu buumi on aiheuttanut myös turhaa ruokahävikkiä. Esimerkiksi Facebookin nimeltä mainitsemattomassa ryhmässä kyseltiin, kuinka moni syö pitsan päältä vain täytteet. Yllättävän moni vastasi tekevänsä näin, koska pitsa oli liian suuri syötäväksi pohjineen tai kalorit nousevat liian korkeiksi juuri sille päivälle. Vaikka pohja muodostuu monesti vain halvoista ainesosista: vehnäjauhosta, vedestä ja hiivasta – siihen on käytetty pitsan teossa eniten aikaa ja energiaa. Ainekset ovat sekoitettu, vaivattu, kaulittu ja paistettu huolella kuluttajan odotuksia vastaaviksi.

Kotitaloudessa kasvavat pienet lapset sekä vauvat aiheuttavat luonnollisesti suuren hävikin. Sormiruokailua tai lusikankäyttöä opetteleva taapero viskoo lattialle vähintään puolet ruuastaan ennen kuin taito ja ikävä karttuvat. Monesti vanhemmat syyllistyvät tarjoamaan taaperolleen liikaa ruokaa, vaikka varsin hyvin tiedostavat, ettei parin vuoden ikäinen vielä jaksaisi edes syödä kokonaista annosta. Ruokaa on lattialla ja jos koiraa ei satu taloudessa olemaan, se lakaistaan ja heitetään väistämättä biojätteiden joukkoon. On selvää, ettei lattialla ollutta ruokaa voi enää lapselle tai itsellekään tarjota. Kun lapsi lopulta kasvaa oppien ilmaisemaan tahtoaan, alkaa varsinainen nirsoilu. ”Minä en syö tätä enkä tätä!” tai ”En jaksa enempää, saanko viedä roskiin?”. Jälleen heitämme ylimääräisen pois, kunhan lapsi on suostunut maistamaan edes lusikan kärjellisen.

Lapsiperheet eivät ole ainoita kotitalouksia, joissa hävikkiä ilmenee. Myös yksinasuvat sortuvat esimerkiksi laittamaan turhan ison määrän jauhelihaa pastoineen eikä sitä jaksetakaan enää lämmittää seuraavana päivänä. Toisaalta eilisen päivän ruoka ei aina edes näytä houkuttelevalta jääkaapissa, jossa olisi ainesosat myös tuoreeseen, vasta tehtyyn lounaaseen. Joskus pakkasessa lojuu kuukausi sitten ostettua leipää, mutta koska pöydällä kuitenkin on tuorettakin, saa pakastettu ajansaatossa äkkilähdön biojäteastiaan.

Suomen metsissä ja puutarhoissa syntyy jokainen vuosi ruokahävikkiä, kun tuhansia marjoja, sieniä ja omenoita jää homehtumaan kasvupaikoilleen. Suomi on onnekas maa, sillä meillä kasvaa luonnonvaraisena mustikoita, suomuuraimia, karpaloita, puolukoita, metsämansikoita, pihlajanmarjoja, katajanmarjoja ja vadelmia. Puutarhoissamme on viinimarjoja, mustaherukoita, kirsikoita, omenoita, mansikoita, retiisejä, salaatteja ja paljon muuta. Luonnollista, terveellistä sekä trendikästä lähiruokaa olisi siis tarjolla rutkasti tiettyinä aikoina vuodesta. Nykypäivänä onneksi arvostus näitä kohtaan on noussut, mutta silti hälyttävän paljon jää homehtumaan ja käyttämättä. Emmekö kerää ja hyödynnä luontomme antimia tarpeeksi? Ongelmana lienee osittain kaupunki-maaseutu asetelma, jolloin maaseudulla marjat uhkaavat jäädä käyttämättä, kun taas kaupungissa niistä pyydetään kohtuuttomia hintoja. Esimerkiksi Tampereella viime kesänä mansikoiden kilohinta paukkui kahdella - kolmella eurolla yli Lappeenrannan kilohinnasta. Marjojen poimiminen on myös viitsimis-kysymys. On lähdettävä metsään, suojauduttava hyttysiltä ja poimittava jokainen marja itse. Ei ole itsestään selvää, että luonnon antimet hyödynnetään.

Ruokahävikkiä tapahtuu tuotantovaiheessakin. Kun pelloilla ollut vilja sattuukin sääolosuhteiden vuoksi homehtumaan tai se jäänyt syystä tai toisesta keräämättä, on viljelijälle tulossa tappiota. Liha –ja maitotiloilla hävikkiä tapahtuu jatkuvasti puutteellisen säilönnän sekä huolimattomuuden vuoksi. Erityisesti juuri lypsetty maito on hyvin herkkä pilaantumaan vääränlaisen säilönnän tuloksena.

Vesistöjen jatkuva saastuminen, hupimetsästys, hupikalastaminen ja riistaeläinten lisääntyvät sairaudet ovat osana kasvavaa ongelmaa. Hupimetsästys –ja kalastus on kasvattanut vastustusta koko maassa. Sorsa tai kyyhkynen saatetaan ampua harrastusmielessä alas tai hauki nostaa huvikseen kuivalle maalle sätkimään, eikä siitä ole tarkoituskaan tehdä ruokaa.

 

Hyllyjen loputtomat labyrintit kaupoissa

 

Kauppojen valikoimat ovat nykypäivänä laajoja. Samaa tuotetta saa monesti eri versioina, kuten lisäaineettomana, sokerittomana, rasvattomana, normaalina, laktoosittomana, pienessä koossa, isossa koossa, purkissa, tölkissä, maidottomana, gluteenittomana jne. Ostaja on pääpyörällä hyllysokkeloiden välissä ihmettelemässä sitä, mikä olisi se parhain vaihtoehto. Maitotiskillä ihmetellään, mitä pitäisi ostaa tällä hetkellä? Maitoa lähitilalta, laktoositonta, täysrasvaista, kevyttä, rasvatonta, soijamaitoa, kauramaitoa ja mitä merkkiä otetaan? Järkikin sanoo, ettei kaikki voi mennä millään kaupaksi, jolloin kauppias päättää laittaa houkuttimeksi suuren tarjouskyltin: ”Nyt 3 tuotetta 2 hinnalla!”. Tällöin ostaja ei kyseenalaista omaa tarvettaan, vaan miettii asiaa lompakkonsa kannalta. 

Ongelma on myös tuotteiden pakkauskoossa. Mitä suuremman pakkauksen ostat, sitä halvempi on tuotteen kilohinta. Tästä esimerkki ovat perunasalaatit: Mitä suuremman rasian sitä valitset ostoskoriisi, sitä halvempi on sen kilohinta. Tällöin asiakas ostaa luonnollisesti sen isomman paketin ja jättää lopun tarvittaessa käyttämättä.  Kun kotiin on kannettu tuotteita tarjouksista ja suuremmissa paketeissa on jääkaapista muodostumassa ruoan hautuumaa, jota ei aina jakseta edes lajitella biojätteisiin ja sekajätteisiin. Pakkaukset lentävät tyhjentämättöminä taloyhtiön roskakatokseen ja toisten ongelmiksi.

Suurin ruokahävikki ruokakaupoissa aiheutuu leivästä sekä maidosta, jonka päiväykset menevät äkkiä umpeen ja pilaantuminen alkaa väistämättä. Ylijäänyttä tuotetta ei enää kyetä myymään eikä välttämättä se sovellu ruokajakeluunkaan, joten se heitetään suoraan roskiin. Tämän jälkeen hyllyt täytetään jälleen uusilla vastaavilla tuotteilla. Ei ole myöskään harvinaista, että marketeissa sattuu vahinkoja: banaani tai jogurtti laatikko saattaa kaatua, jolloin osa tuotteista on myyntikelvottomia vaurioitumisen vuoksi.

Täysin syyttömiä eivät ole asiakkaatkaan. Jokainen markettiketju on saanut kokea hylättyjen tuotteiden aiheuttaman tappion. Jogurttia tai makkarapaketti otetaan hyllystä mukaan, kunnes mieli ennen kassahihnoja muuttuu ja se jätetään karkkitiskille pilaantumaan. Myyjän on mahdotonta arvioida sitä, onko kylmäketju katkennut niin, ettei tuotetta voi enää myydä. Riskiä ei voida asiakkaiden kustannuksella ottaa, joten jogurtista tulee hetkessä myyntikelvotonta.

Laitoskeittiöissä suurtalouskokit näkevät joka päivä ruokahävikin laajuuden kantaessaan vuoallista ruokaa ulkona olevaan biojäteastiaan, joka päivän päätteeksi odottaa tyhjentämistä. Ylijäänyttä ruokaa ei haluta eikä sitä välttämättä edes saa myydä tai lahjoittaa pois. Asia on hieman surullinen kun ajattelee sitä, kuinka paljon maassamme on kodittomia, köyhiä, nälkää näkeviä ja opintotuella kituuttavia opiskelijoita. On eettinen ongelma, että Euroopassa 21 miljoonaa ihmistä elää köyhyydessä ja nälässä samalla, kun heitämme ruokaa roskiin.

Sairaaloiden ruokaa ei juuri arvosteta. Se mielletään halvaksi, laimeaksi ja huonon makuiseksi. Annos tuodaan monesti osasto/vuodepotilaiden kohdalla huoneeseen saakka, jolloin potilas syö sen minkä annoksestaan haluaa tai jaksaa. Huonokuntoisen ihmisen ruokahalu ei ole järin suuri toisin kuin hänelle tuotavat annokset. Aina henkilökunta ei jaksa perehtyä edes siihen, haluaako potilas aamukahvin maidolla vai ilman. Joillakin ihmisillä asialla on niin paljon väliä, että maidolla tuotu kahvi jää väistämättä juomatta.

Ongelmia tuottaa myös vanhusten kotipalvelu, jossa ruuat tuodaan annoksittain. Esimerkiksi eräs vanhempi rouvashenkilö valitti Tampereella, ettei hän millään muotoa haluaisi vastaanottaa kiisseleitä jälkiruuaksi, koska ne jäisivät kuitenkin syömättä. Lähetti kuitenkin vakuutti, ettei kiisseliä voida jättää pois, sillä se kuuluu jo maksettuun ateriaan ja ateriakokonaisuudet ovat nämä mitä ovat. Niinpä rouva tyytyi ottamaan kiisselin vastaan ja heittämään sen viemäriin. Häntä harmitti valtavasti, sillä sota-ajan lapsena hän tiedosti ruuan arvokkuuden ja tärkeyden.

Koko maailman mittakaavassa vuosittain tuotetusta ruuasta päätyy kolmasosa roskiin.  Samalla lähes 800 miljoonaa ihmistä ovat aliravittuja. Joka päivä auringon noustessa aliravitsemus sekä nälkä tappavat lähes 8500 alle viisivuotiasta lasta. Neljänneksellä hävikistä ruokkisi kaikki maailman aliravitut ihmiset. Maailmanpankin mukaan ruokahävikki on jopa este köyhyyden vähentämiselle. Ruokaturva on heikentynyt jatkuvasti ja samalla hävikkiin tuhlautuu suuret määrät rahaa, energiaa ja luonnonvaroja.

 

Ruoan tasapaino hukassa

 

Ongelma on todella laaja ja koska se käsittää jokaista ihmistä maapallolla, sen ratkaiseminen olisi hyvinkin haastavaa ja monimutkaista. Yksitäisen ihmisen tai pienen yrityksen teot tuntuvat pieneltä, kun vastassa on koko muu maailma. Tällöin motivaatiota ruokahävikin ehkäisemiseksi voi olla haastavaa löytää. Kieltolait ja pykälät aiheuttavat ihmisissä negatiivia reaktioita. Vaadimme tuoreutta, ekologisuutta, säilyvyyttä ja edullisuutta yhtä aikaa, joka aiheuttaa haasteita ruuan valmistajalle.

Ruokahävikin ongelmana on se ongelma, että tiedostamme asian hyvin. Media nostaa asian vähän väliä esille ja tiedämme, ettei ruokahävikistä hyvää seuraa. Emme kuitenkaan sisäistä itse ongelmaa tämän enempää. Emme tiedosta sitä, mistä kaikessa on loppujen lopuksi kysymys tai, että niinkin arkisella asialla kuin ostoslistalla tai jääkaapin sisällön tutkimisella ennen kauppareissua olisi merkitystä. Ongelma on myös siinä, että sanana ruokahävikki tuo mieleen nimenomaan julkiset keittiöt, kaupat ja ravintolat eikä niinkään meitä itseämme. Tällöin emme edes tule ajatelleeksi, että aamulla viemäriin kaadettu puolikas kahvikupillinenkin olisi ruokahävikkiä. Jokainen voisi omalla kohdallaan miettiäkin kysymystä: ”Puuttuuko juuri minulta vastuuntuntoa? Voinko tehdä asialle jotain? Paljonko hävikkiä aiheutit tänään, eilen, viikon aikana?”

Tieto tunnetusti lisää tuskaa, mutta tiedottomuudesta vasta aiheutuukin ongelmia. Nuorisolla ja lapsilla ei ole juurikaan käsityksiä siitä, mitä ruokahävikki tarkoittaa. Se on kuin vieras käsite, jota lopulta kysytään vanhemmilta tai haetaan Googlesta. Yleinen asenne on hyvinkin ratkaisevassa vaiheessa tässä kohtaa. Iloksemme se on kuitenkin muuttunut paljolti positiivisempaan ja ekologisempaan suuntaan. Tänä päivänä aiheesta on löydettävissä rutkasti tietoa, faktaa ja mielenkiintoisia keskusteluja, jotka herättävät yksittäisen ihmisen mielenkiinnon aihetta kohtaan. Netflix on julkaissut parikin dokumenttia aiheesta, MTV:n sivuilta löytyy uutisia ja kolumneja hävikkiin liittyen ja vanhemmat mielellään opettajat lapsiaan siihen, ettei ruokaa sovi haaskata. Tuttu lause vanhemman kansan suusta taitaakin olla: ”Pula-ajalla ei ollut edes tuoretta leipää joka päivä. Kahvia valmistettiin korvikkeesta eikä ruokaa heitetty jätteisiin”. Ongelmaa tarkastellessa on jopa koomista, kuinka toisen maailman sodan aikaan ruuan puute oli ongelma ja nykypäivän maailmassa liian suuret pakkaukset valikoimineen tuottavat ongelmia. Aivan kuin tasapaino ruoan suhteen olisi edelleen ihmiskunnalla hukassa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Asia kuuluu kai tabujen joukkoon, sillä se on vastoin maanviljelijöitten ja elintarviketeollisuuden etuja.

Muuten tyhjentävään esimerkkien listaan voisi lisätä juhlapyhiimme kuten erityisesti jouluun kuuluva ylensyönti ja kerskakulutus myös ruoan ja makeisten tms. suhteen.
Mutta siitähän ollaan vain julkisesti huolissaan kuinka joulumarkkinat on onnistuneet.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Jokainen suomalainen taas heittää ruokaa vuodessa pois noin 26kg:n verran"

Tuota määrää tuskin on mahdollista vähentää. Se tekee reilut 70 grammaa päivässä.
Se voi koostua vajaasta puolesta desistä purkin tai lasin pohjalle jäänyttä maitoa plus omenanraato t.m.s. Itse asiassa määrä on hämmästyttävän pieni.
Mielikuvat roskikseen rahdatuista entrecote -pihveistä voi unohtaa.

Mistä tahansa saadaan vaikuttuvan kuuloisia lukuja aikaiseksi, kun ne kerrotaan tarpeeksi suurella numerolla. Tuo 70 grammaa päivässä olisi ihmisen noin 30.000 elonpäivän mukaan laskettuna reilusti yli kaksi tonnia, mutta silläkään ei ole paljonkaan informaatioarvoa sen suhteen miten elintapoja pitäisi muuttaa.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Olisi muuten kiintoisaa tietää, mitä tuo 26 kiloa sisältää ja miten siihen lukuun on päädytty. Kovasti täsmälliseltä se näyttää ja kaikki sitä toistelevat, mutta en ole nähnyt yhdenkään kertovan, mitä se tosiasiassa tarkoittaa. Pelkän luvun toistelulla annetaan vain täsmällisyyden illuusio jolla on hyvin vähän informaatioarvoa, jos ei kerrota mitä se luku tarkoittasa. Jos se tarkoittaisi esimerkiksi roskiin päätyvää osuutta kotiin kannetuista ruokaostoksista se sisältäisi muun muassa perunankuoret ja banaaninkuoret ja appelsiinin kuoret ja tällöin määrä olisi todella pieni.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Eräässä aamu-TV -lähetyksessä parisen viikkoa sitten näytettiin pöydälle pinottuna havainnollisesti mistä kaikista osista tuo vuosihävikki koostuu. Ja pöydällä oli tuhtisti hedelmiä, leipää, maitotuotteita, lihaa ja kaikkea muuta vastaavaa.

Mutta siinäkään ohjelmassa, missä tuota määrää tavanmukaisesti taivasteltiin, ei haastattelija tai haastateltava ottanut esille tuota esittämääni näkökohtaa vuorokautisesta hävikistä. Vuosi on aika pitkä ajanjakso. Hävikki on todella mitätön, jos kerrotut määrät pitävät paikkansa.

Risto Salonen

Aika pitkän kirjoituksen olit aiheesta laatinut. Asia on kyllä tärkeä.
Me vanhemmat, jotka ovat eläneet niukkojakin aikoja ja joiden vanhemmat ovat maksaneet lastensa kouluruokailusta, olemme oppineet, että ruokaa ei saa heittää pois. Emme yleensä osta ruokaa pilaantumaan hyllyille tai jääkaappiin.
Mutta olemme osittain epäonnistuneet omien lastemme kasvatuksessa. Lapsillemme ruoka ei ole samalla tavoin arvokasta, vaan kulutustavaraa muun tavatan joukossa.
Nykykaupassa on lisäksi yllinkyllin houkutuksia ja hyvä tai huono asia: ruoka on paljon halvempaa kuin esim 70-luvulla.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kuten mainitsin edellisessä kommentissani tuo hävikki on 70 grammaa henkeä kohti päivässä. Toki se omenanraato on aina pois heitetty aiemminkin. Samoin perunankuoret tai kuivuneet leivänkannikat.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

>Ruokahävikki, sinäkin aiheutat sitä.

ooo

Valitettavasti..

Kuinkahan paljon einesteollisuus ja mainonta aiheuttavat sitä?
Ne edistävät menekkiä miljoonilla, me ostelemme kympeillä.
Kaiken lisäksi kansa puhuu avoimesti roskaruuasta

Nimi jo kertoo mihin se kuuluu.

Toimituksen poiminnat